perjantai 12. helmikuuta 2010

Mainio Ystävänpäivän toivotus kaikille.

VALAS VAI MERENNEITO?


Äskettäin Ranskassa, suuren kaupungin erään kuntosalin ikkunaan
ilmestyi juliste. Siinä oli kuva nuoresta, hoikasta ja ruskettuneesta
naisesta ja teksti, joka kuului: "Haluatko sinä olla tänä kesänä valas
vai merenneito?!"
Keski-ikäinen nainen, jonka fyysinen olemus ei ollut samankaltainen
kuin kuvan naisella, vastasi julkisesti kysymykseen joka julisteessa
esitettiin.
Niille joita asia mahdollisesti kiinnostaa...

Valaita ympäröi aina parvi ystäviä (delfiinejä, merileijonia ja
uteliaita ihmisiä). Niillä on aktiivinen seksielämä, ne tulevat
raskaaksi ja synnyttävät hurmaavia vauva-valaita. Ne viettävät ihanaa
elämää delfiinien kanssa ja ahtavat itseensä katkarapuja. Ne leikkivät
ja uivat meressä ja näkevät upeita paikkoja, kuten Patagonian,
Beringinsalmen ja Polynesian koralliriutat. Valaat laulavat kauniisti
ja ovat jopa levyttäneet laulujaan. Ne ovat upeita otuksia eikä niillä
ihmisen lisäksi ole lainkaan luontaisia vihollisia. Niistä pitävät
lähes kaikki ympäri maailman ja ne ovat rakastettuja, suojeltuja ja
ihailtuja.
Merenneitoja ei ole olemassa. Jos niitä olisi, ne jonottaisivat
psykoanalyysiin jossa pyrittäisiin helpottamaan niiden
identiteettikriisiä ja selvittämään sitä ovatko ne ihmisiä vai kaloja.
Niillä ei ole seksielämää koska ne tappavat miehet jotka menevät niiden
lähelle. Kuinka ihmeessä ne voisivat edes harrastaa seksiä? Ne eivät
voi saada lapsia ja kuka edes tahtoisi mennä lähelle tyttöä, joka
haisee kuin kalatori?

Valinta on minulle  itsestäänselvyys.    Minä tahdon olla valas.

P.S. Elämme aikakautta, jolloin media laittaa päähämme ajatuksia siitä,
että vain hyvin hoikat ihmiset ovat kauniita. Minä mieluummin syön
jätskiä lasteni kanssa, hyvän aterian miehen kanssa joka saa minut
värisemään tai palan suklaata ystävieni seuraksi. Ajan mittaan painomme
lisääntyy koska sisäistämme niin paljon tietoa ja viisautta. Kun se ei
enää mahdu päähämme, se levittäytyy muualle kehoomme. Joten: me emme
ole painavia, vaan suurenmoisen sivistyneitä, koulutettuja ja
onnellisia. Alkaen tästä päivästä, aina kun katson peilistä
takapuoltani, ajattelen: "Herran pieksut, katsokaa kuinka fiksu minä
olen!"

5 kommenttia:

Rea kirjoitti...

Jännä kertomus:)

Hyvää ystävänpäivää ja viikonloppua!

MaMMeli kirjoitti...

Heippa!
Heti vastavierailulle pistäydyin:)Sinulla on oikein hyvänmielen blogi, minäkin haluan olla valas ehdottomasti ja olenkin:))Lukiaksesi minäkin haluan tulla:)

Wilhelmiina kirjoitti...

Hyvää ystävänpäivää!

minä olen myös valas ja tahdonkin olla sellainen :)

Mukava että pistäydyt meillä ja tänne jään seuraamaan ajatuksisas.

Aili-mummo kirjoitti...

Minä puolestani olen ihastunut delfiineihin, ne ovat niin sulavalinjaisia, kauniita ja älykkään näköisiä. Valas on varmasti myös hieno eläin, mutta se ei kosketa sillä tavoin minua kuin delfiini.

Kivoja juttuja sinulla Vaarinkukka, kiitos niistä! Oikein hyvää jatkoa sinulle...

Ansku kirjoitti...

Tämän oli kyllä niin hauska juttu!Ja valashan minäkin toki haluan olla!
Kyselit blogissani niistä namipusseista.Toki saat käyttää ideaa ihan vapaasti!Kyllä niistä pusseista näkyy monen moista versiota eri blogeissa,eli ei se alkuperäinen idea minunkaan ollut.Jokainenhan kuitenkin tekee niistä omansa näköisiä.

MISSTÄ olet!

Blogiarkisto

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...